Kun kaikki menee pieleen

Kaikki sen varmaan ovat kokeneet. Sellaisen päivän, kun kaikki menee pieleen. Ja lisäksi kaikki menee pieleen pahimmalla mahdollisella tavalla. Se on Murphyn laki.  Silloin voi käydä esimerkiksi näin:

Olen nukkunut pommiin.  Aamupuuro palaa pohjaan ja corn flakesit on loppu. Kahvi kiehuu yli. Ja lapsikin kiukuttelee tavallista enemmän.  Kaiken kukkuraksi en löydä sitä tärkeää paperia, jonka tarvitsen ehdottomasti tänään kokouksessa.


Mieleni tekisi palata pehkuihin ja vetää peitto korviin, mutta sitten sielläkin varmaan odottaisi jokin ikävä yllätys.

Pitää vain ottaa vastaan se, mikä tuleman pitää.  Kun olen ennen näkemättömällä vaivalla saanut puettua lapsen, se ilmoittaa:  Pissahätä.  Sillä lailla. Aloitetaan siis kaikki alusta.  Ja mitä se kellokin jo on?  Voi tuhat tulimmaista.  Nyt on jo todella kiire.

Lapsi nousee potalta. Puen lapsen uudelleen ja heitän takin niskaani, ja menemme ulos ovesta. Kiirehdin lasta hoputtaen autolle. Mutta kuinka ollakaan,  auton avaimet jäivät sen toisen takin taskuun. Se vielä puuttuisi, että auton tankkikin olisi tyhjä.

Kiirehdin takaisin hakemaan auton avaimia lapsi sylissä,  mutta  kotiovella huomaan, että kodinkin avaimet ovat jääneet sen saman takin taskuun. Kaiken kukkuraksi talonmies on talvilomalla, enkä muista sijaisen nimeä sen paremmin kuin osoitettakaan. Lisäksi olin unohtanut ladata kännykkäni. 

Menen lapsi kainalossa bussipysäkille. Voihan sitä kerran näinkin matkaa tehdä.  Odotus venyy, eikä bussia kuulu eikä näy.  No, jo nyt on kumma.  Tämähän on suorastaan painajainen. Ja niinhän se onkin. Tai olikin. 

Herään näet siihen, että minua kutsutaan aamukahville.  On sunnuntai.  Eikä kiirettä minkäänlaista.  Kaikki  olikin vain unta pahasta päivästä. Ja edessä on hurmaavia ja rentouttavia hetkiä  perheeni parissa. Ties miten hauskoja yllätyksiä miehellä on mielessä  tämän päivän varalle.

Vanha Harppu