Yhtä kaikki yhtä sirkusta

Italian politiikka on kyllä yhtä sirkusta. Enkä usko, että samaan pystyttäisiin missään muualla. Korkeintaan ehkä lattarimaissa.  Nykyisestä pääministeristä Romano Prodista on tullut kuin nuorallatanssija, josta ei tiedä, milloin hän sieltä tipahtaa.  Hän näyttää jo kauan sitten lakanneen olemasta tirehtööri, joka hallitusti ohjaa koko touhua. 

 

Opposition haukkumisten lisäksi tulee nimittäin miltei päivittäin uhkailuja ja kiristystä myös omilta,  milloin koalition vasemmalta, milloin sen oikealta laidalta. Puolueilta, jotka kuuluvat hallituskoalitioon,  ja jotka voivat äänillään tai äänestämättä jättämisillään romuttaa minkä tahansa hallituksen hankkeen. Viimeistään senaatissa, jossa koalitiolla on niukka parin äänen enemmistö, ja jossa niin sanotut elinkautiset senaattorit, joita ei ole vaaleilla valittu, ovat useaan kertaan jo estäneet Prodin hallituksen kaatumisen.

Auta armias, mitä kauemmin tätä jatkuu, sitä enemmän - Turun sanomissa vuosia sitten joulupukkiin vertaamani - Prodi alkaa muistuttaa sirkuksen pelleä.  Mutta kukapa ei suostuisi 16.376 euron ja risat palkalla näyttelemäänkin pelleä. Tosin pääministerin puoliso Flavia Prodi totesi tämän päivän (14.8.) La Repubblica-lehdelle antamassaan haastattelussa, että hänen miehensä haluaa vain lopettaa työn, jonka hän on aloittanut. Ja niin hän itsekin on asian ilmaissut.

Niinpä Prodin ei tarvitsekaan olla kenellekään mieliksi, sillä tämän poliittisen sirkuksen jälkeen 68-vuotias pääministeri aikoo vetäytyä politiikasta.  Ja hänen vaimonsa mukaan mies aikoo omistautua  isoisän roolin hoitamiseen ja lastenlastensa kanssa leikkimiseen, missä hommassa hän on kuulemma vaimoaankin paljon parempi.  

Toivoa tietysti sopii, että nuorallatanssi jatkuisi ainakin niin kauan, että  parlamentti saisi valmiiksi ja hyväksyttyä uuden vaalilain, koska nykyisen lain ollessa voimassa kumman tahansa koalition on äärimmäisen vaikea saada taakseen riittävää enemmistöä senaatissa.  Sitä paitsi olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Italia voisi hyvin tulla toimeen yhdelläkin kamarilla parlamentissaan. Ja mikä säästö se olisi kustannuksissakin!  Ja vähemmän aikaa menisi turhiin rupatteluihin.

Mutta ennen kaikkea, olen kyllä vähän huolissani. Ei kai kukaan järkevä ihminen voi tosissaan toivoa, että saisimme taas Burlesconin sirkuksen takaisin, kun jo nytkin hänen naamatauluaan saa nähdä televisiossa ihan riittävästi.

On niitä toki poliittisissakin sirkuksissa eroja,  mitä tämän hallituksen äärilaitojen edustajat eivät näköjään tiedosta.  Toisaalta se voi olla heidänkin taholtaan pelkkää pelleilyä, jonka avulla kannattajajoukot saadaan pysymään rauhallisina. Ainakin jonkin aikaa. (RVC)