tiistai, 22. tammikuu 2008

VANHA HARPPU TELAKALLE

  
  OTAN NYT LUOVAN TAUON

Vanha Harppu
on nyt toistaiseksi telakalla kirjoitusurakan takia. Ai, että minkä kirjoitusurakan? Koska keskeneräisistä asioista ei kannata laverrella, en kerro niistä hankkeista nyt sen enempää. Mutta toivon mukaan pitäisi syntyä jotain jännää.  Kerron sitten, kun urakka on ohi.

Kirjoittelen kuitenkin keskitetysti Ummet ja lammet-nimiseen blogiini  (ritviecav.wordpress.com) aina silloin tällöin. Joten tavataan siellä. Jookos?

 Toivoo Vanha Harppu 

tiistai, 4. joulukuu 2007

Runotorstain haaste Tenkkapoo


Jokapäiväinen
TENKKAPOO

Mihin tuonkin taas laittaisin?
Tuohon, ei kun tuohon.
Voi, jeskamandeera ja
tuhannen tulimmaista,
ei onnaa sit millään
Taas meni suohon.
Jopas tulikin tästä
tosi tenkkapooooo.
Joka päivä sama juttu,
lieneekö sinullekin tuttu?
Yhdeksän kertaa yhdeksän
numeroa, jotka ei paikkaansa
löydä. Se on nimeltään sudoku.
Ei todellakaan mikään sulokuu.

(RVC)

lauantai, 1. joulukuu 2007

Pakinaperjantain Ilmoitus-haaste


 ILMOITUS
 Verokarhulle ja mahdollisille varkaille


Täten ilmoitamme, että emme ole tavattavissa tässä osoitteessa ainakaan kahden seuraavan vuoden aikana. Olemme lentäneet eräälle Tyynen valtameren saarelle, josta meitä on mahdoton jäljittää. Olemme siirtyneet viettämään hyvin ansaittua lomaa rasittavan urakan ja uraputken jälkeen.

Samalla ilmoitamme varkaille ja muille asiasta mahdollisesti kiinnostuneille, että olemme tallentaneet kaikki sukukalleudet ja muut arvoesineet, obligaatiot ja rahavaramme erääseen ulkomaiseen pankkiin, jonka nimeä ja osoitetta emme ole ilmoittaneet edes lähisukulaisillemme. 

Asianajajamme, jonka nimeä ja kansallisuutta on turha arvuutella, on pääosin perillä tilanteestamme, mutta ei osoitteestamme.

Trooppisin terveisin Helmi ja Arvo Kallis perheineen

maanantai, 19. marraskuu 2007

Pakinaperjantain Ilopilleri-teema


Miten tulla ilopilleriksi

Näin netissä, että Saarijärvellä toimiva lastenasusteliike on ottanut nimekseen Ilopilleri.  Mikäs sen sopivampaa olisikaan!  Terveet ja onnelliset lapset ovat kaikki enemmän tai vähemmän ilopillereitä. Mieleeni muistuvat  ne kerrat, kun olin muotitoimittajana Pitti Bimbo-vaatemessuilla Firenzessä. Kyllä siinä itsellekin tuli todella iloinen olo katsellessa niitä iloa säihkyviä, suloisia lapsimalleja.  He olivat totta tosiaan oikeita ilopillereitä.

Melkein kaikki lapset ovat sellaisia jo luonnostaan.  Mutta, miten aikuisesta ihmisestä  voisi tulla Ilopilleri? No, onhan niitä toki järjestään hyväntuulisia aikuisiakin, joita voi pitää todellisina ilopillereinä. Mutta useimmat meistä eivät siihen pysty,  ja jotkut mököttävät melkein päivittäin.

Kenties Ilopilleriksi tuloa voisi opetella. Löysin näet Kellogg´s Special K:n sivuilta kokeilun arvoisen ohjeen,  jonka nyt tarjoan testattavaksi. Itse kyllä uskon sen tehoon, vaikken ole ehtinyt sitä vielä kokeilemaan,  enkä siis miksikään ilopilleriksi ole vielä muuttunut.

Kellog´sin mukaan kaiken A ja O on nauru. No, on minullakin nauru aika herkässä, kuten itkukin.  Siitä on vielä pitkä matka Ilopillerinä oloon. Elämässä kun ei suinkaan aina naurata. Ja "räkänokastakin tulee mies, muttei tyhjän naurajasta." Kuten uusmaalaisella äidilläni oli tapana sanoa. Se oli yksi niistä kuolemattomista sananparsista, joita hänellä oli joka lähtöön.

En ole saanut hänen geenejään, koska olin ottolapsena perheeseen otettu.  Ja ilmeisesti hän yrittikin kitkeä minusta pois sitä karjalaista "kevytmielisyyttä". Siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Mutta kyllä hän vaikutti jotenkin hillitsevästi minuun. Minä taas onnistuin muokkaamaan häntä hiukan valoisampaan elämänasenteeseen. Ja vanhoilla päivillään hän välistä nauroikin niin, että kyyneleet vierivät hänen silmistään. Ja naurusta ei ollut tulla loppua, kun vielä vitsailin niistä kyynelistä.

Mutta palataksemme Kellogg´siin: sen mukaan nauraessamme erittyy hyvinvointia edistäviä endorfiineja,  jotka lisäävät onnentunnetta ja toimivat myös kivun lievittäjinä.  Nauru on kuin sisäistä hölkkää,  ja se tarttuu haukotuksen tavoin.  Nauru tehoaa stressiinkin ja huonotuulisuuteen. Se rauhoittaa ja rentouttaa.  No,  tuossa nyt ei ollut mitään uutta.

Sen sijaan uutta voi olla se,  että tekonaurukin auttaa.  Kuulemma ns. nauruklubeissa aloitetaankin sillä,  ja se muuttuu vähitellen oikeaksi kunnon nauruksi.  Avuksi tulevat myös hauskat elokuvat, kirjat ja hilpeät radio-ohjelmat.

Positiivinen ajattelu auttaa myös. Ja ironia. Kun näemme koomista ikävissäkin tilanteissa. Monet arkipäivän tilanteet voivat muuttua huvittaviksi, kun otamme asiat rennosti. Hiukan ironiaa, niin elämä muodostuu siedettävämmäksi itsekullekin. Vaikkapa kaatosateella voi olla hauskaa, kun kukaan ei piittaa siitä, vaikka hiuksesi sojottaisivat eri suuntiin. Silloinhan tosi harva onnistuu esiintymään sen näköisenä, kuin olisi juuri käynyt kampaajalla.

Lisäksi Kellog´s suosittelee anti-valituspäivän kokeilua. Sinä päivänä ei saisi sanoa mitään negatiivista mistään. Siinä kyllä joutuu laittamaan likoon kaiken luovuutensa etsiessään ikävillekin asioille positiivisia puolia. Ja vähitellen siitä voikin tulla elämäntapa. (RVC)
 

lauantai, 10. marraskuu 2007

Pakinaperjantain Lohtu-teema



NÄKEMIIN  TAIVAASSA 

 

Se oli hänen viimeinen keväänsä. 

Kahdeskymmenesneljäs.

Kuoleva äitini synnytti minulle

suloisen pienen sisaren,

niin toivotun, niin odotetun.

Mutta hänet riistettiin minulta

pois.  Säälittä.

 

Näin siskoni useinkin

milloin minkäkin pikku tytön

karkaavassa katseessa.

 

Ajattelin häntä alati.

Miten olisin häntä etsinyt.

Ja löydettyäni miten olisin

hellinyt ja  pitänyt hyvänä

ja lujasti kiinni,

enkä enää päästänyt pois.

 

              ♥

 

Aikuisena annoin etsimisen

Pelastusarmeijalle.

 

Oli viisi onnentäyteistä päivää,

viisi kokonaista päivää

täynnä naurua, syleilyjä

ja ilonkyyneleitä.

Ja sanoja, niin paljon sanoja

ennen lausumattomia.

 

Oli siellä isäkin.

Liian monen surun murtama isä.

Niin suuresta ihmeestä hän

ei ollut selvitä.

Niinä  suurenmoisina päivinä

hän ei silti koskenut pulloon.

Kertaakaan.

 

            ♥

 

Sitten kaikki loppui.

 

Karkeasti kieltäytyen,

ehdottomasti itsensä eväten

juuri palautettu pikkusisko,

pyyhkäisi minut

pois elämästään.

Kuin rauhanhäiritsijän.

 

En ikinä ymmärtänyt, miksi?

Se on yhä salaisuus.

Mitä olin hänelle tehnyt?

Missä erehtynyt?

 

Olinhan vain rakastanut,

niin suuresti rakastanut,

kaikella sillä hellyydellä,

jota olin lapsuusvuosinani

säilönyt sydämeeni.

 

Annettuani sydämeni

ohjailla kulkuani,

iloineen ja suruineen,

pohjia myöten

elettyjen vuosien jälkeen

tein viimeisen yrityksen.

Ja lähetin onnittelukirjeen.

Kunpa en olisi!

 

              ♥

 

Vastausta ei tarvinnut odottaa

pitkään.  Se lävisti sydämeni.

 

Haukkumakirje,

täynnä herjoja, uhkauksia ja

uskomattomia loukkauksia. 

 

Olisi kuollut, niin sieluni

syvyyksiin olisin haudannut.

Tuomittuna elinkautiseen

eroon, ilman valitusoikeutta.

Se mursi sydämeni.

 

Säälimättömän kynän armoton

tuomio teki minusta pikkusiskon.

 

Pienuudessani en voi kuin keinutella

elämän tuulessa,

Etsien lohtua sen suuren sylin

lumosta.

 

Onnellista loppuelämää,

siskoseni.

Näkemiin  taivaassa!

 

                    (RVC)