tiistai, 22. tammikuu 2008
VANHA HARPPU TELAKALLE
OTAN NYT LUOVAN TAUON
Vanha Harppu on nyt toistaiseksi telakalla kirjoitusurakan takia. Ai, että minkä kirjoitusurakan? Koska keskeneräisistä asioista ei kannata laverrella, en kerro niistä hankkeista nyt sen enempää. Mutta toivon mukaan pitäisi syntyä jotain jännää. Kerron sitten, kun urakka on ohi.
Kirjoittelen kuitenkin keskitetysti Ummet ja lammet-nimiseen blogiini (ritviecav.wordpress.com) aina silloin tällöin. Joten tavataan siellä. Jookos?
Toivoo Vanha Harppu
tiistai, 4. joulukuu 2007
Runotorstain haaste Tenkkapoo
TENKKAPOO
Tuohon, ei kun tuohon.
Voi, jeskamandeera ja
tuhannen tulimmaista,
ei onnaa sit millään
Taas meni suohon.
Jopas tulikin tästä
tosi tenkkapooooo.
Joka päivä sama juttu,
lieneekö sinullekin tuttu?
Yhdeksän kertaa yhdeksän
numeroa, jotka ei paikkaansa
löydä. Se on nimeltään sudoku.
Ei todellakaan mikään sulokuu.
(RVC)
lauantai, 1. joulukuu 2007
Pakinaperjantain Ilmoitus-haaste
ILMOITUS
Verokarhulle ja mahdollisille varkaille
Täten ilmoitamme, että emme ole tavattavissa tässä osoitteessa ainakaan kahden seuraavan vuoden aikana. Olemme lentäneet eräälle Tyynen valtameren saarelle, josta meitä on mahdoton jäljittää. Olemme siirtyneet viettämään hyvin ansaittua lomaa rasittavan urakan ja uraputken jälkeen.
Samalla ilmoitamme varkaille ja muille asiasta mahdollisesti kiinnostuneille, että olemme tallentaneet kaikki sukukalleudet ja muut arvoesineet, obligaatiot ja rahavaramme erääseen ulkomaiseen pankkiin, jonka nimeä ja osoitetta emme ole ilmoittaneet edes lähisukulaisillemme.
Asianajajamme, jonka nimeä ja kansallisuutta on turha arvuutella, on pääosin perillä tilanteestamme, mutta ei osoitteestamme.
Trooppisin terveisin Helmi ja Arvo Kallis perheineen
maanantai, 19. marraskuu 2007
Pakinaperjantain Ilopilleri-teema
Miten tulla ilopilleriksi
Melkein kaikki lapset ovat sellaisia jo luonnostaan. Mutta, miten aikuisesta ihmisestä voisi tulla Ilopilleri? No, onhan niitä toki järjestään hyväntuulisia aikuisiakin, joita voi pitää todellisina ilopillereinä. Mutta useimmat meistä eivät siihen pysty, ja jotkut mököttävät melkein päivittäin.
Kenties Ilopilleriksi tuloa voisi opetella. Löysin näet Kellogg´s Special K:n sivuilta kokeilun arvoisen ohjeen, jonka nyt tarjoan testattavaksi. Itse kyllä uskon sen tehoon, vaikken ole ehtinyt sitä vielä kokeilemaan, enkä siis miksikään ilopilleriksi ole vielä muuttunut.
Kellog´sin mukaan kaiken A ja O on nauru. No, on minullakin nauru aika herkässä, kuten itkukin. Siitä on vielä pitkä matka Ilopillerinä oloon. Elämässä kun ei suinkaan aina naurata. Ja "räkänokastakin tulee mies, muttei tyhjän naurajasta." Kuten uusmaalaisella äidilläni oli tapana sanoa. Se oli yksi niistä kuolemattomista sananparsista, joita hänellä oli joka lähtöön.
En ole saanut hänen geenejään, koska olin ottolapsena perheeseen otettu. Ja ilmeisesti hän yrittikin kitkeä minusta pois sitä karjalaista "kevytmielisyyttä". Siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Mutta kyllä hän vaikutti jotenkin hillitsevästi minuun. Minä taas onnistuin muokkaamaan häntä hiukan valoisampaan elämänasenteeseen. Ja vanhoilla päivillään hän välistä nauroikin niin, että kyyneleet vierivät hänen silmistään. Ja naurusta ei ollut tulla loppua, kun vielä vitsailin niistä kyynelistä.
Mutta palataksemme Kellogg´siin: sen mukaan nauraessamme erittyy hyvinvointia edistäviä endorfiineja, jotka lisäävät onnentunnetta ja toimivat myös kivun lievittäjinä. Nauru on kuin sisäistä hölkkää, ja se tarttuu haukotuksen tavoin. Nauru tehoaa stressiinkin ja huonotuulisuuteen. Se rauhoittaa ja rentouttaa. No, tuossa nyt ei ollut mitään uutta.
Sen sijaan uutta voi olla se, että tekonaurukin auttaa. Kuulemma ns. nauruklubeissa aloitetaankin sillä, ja se muuttuu vähitellen oikeaksi kunnon nauruksi. Avuksi tulevat myös hauskat elokuvat, kirjat ja hilpeät radio-ohjelmat.
Positiivinen ajattelu auttaa myös. Ja ironia. Kun näemme koomista ikävissäkin tilanteissa. Monet arkipäivän tilanteet voivat muuttua huvittaviksi, kun otamme asiat rennosti. Hiukan ironiaa, niin elämä muodostuu siedettävämmäksi itsekullekin. Vaikkapa kaatosateella voi olla hauskaa, kun kukaan ei piittaa siitä, vaikka hiuksesi sojottaisivat eri suuntiin. Silloinhan tosi harva onnistuu esiintymään sen näköisenä, kuin olisi juuri käynyt kampaajalla.
Lisäksi Kellog´s suosittelee anti-valituspäivän kokeilua. Sinä päivänä ei saisi sanoa mitään negatiivista mistään. Siinä kyllä joutuu laittamaan likoon kaiken luovuutensa etsiessään ikävillekin asioille positiivisia puolia. Ja vähitellen siitä voikin tulla elämäntapa. (RVC)
lauantai, 10. marraskuu 2007
Pakinaperjantain Lohtu-teema
NÄKEMIIN TAIVAASSA
Se oli hänen viimeinen keväänsä.
Kahdeskymmenesneljäs.
Kuoleva äitini synnytti minulle
suloisen pienen sisaren,
niin toivotun, niin odotetun.
Mutta hänet riistettiin minulta
pois. Säälittä.
Näin siskoni useinkin
milloin minkäkin pikku tytön
karkaavassa katseessa.
Ajattelin häntä alati.
Miten olisin häntä etsinyt.
Ja löydettyäni miten olisin
hellinyt ja pitänyt hyvänä
ja lujasti kiinni,
enkä enää päästänyt pois.
♥
Aikuisena annoin etsimisen
Pelastusarmeijalle.
Oli viisi onnentäyteistä päivää,
viisi kokonaista päivää
täynnä naurua, syleilyjä
ja ilonkyyneleitä.
Ja sanoja, niin paljon sanoja
ennen lausumattomia.
Oli siellä isäkin.
Liian monen surun murtama isä.
Niin suuresta ihmeestä hän
ei ollut selvitä.
Niinä suurenmoisina päivinä
hän ei silti koskenut pulloon.
Kertaakaan.
♥
Sitten kaikki loppui.
Karkeasti kieltäytyen,
ehdottomasti itsensä eväten
juuri palautettu pikkusisko,
pyyhkäisi minut
pois elämästään.
Kuin rauhanhäiritsijän.
En ikinä ymmärtänyt, miksi?
Se on yhä salaisuus.
Mitä olin hänelle tehnyt?
Missä erehtynyt?
Olinhan vain rakastanut,
niin suuresti rakastanut,
kaikella sillä hellyydellä,
jota olin lapsuusvuosinani
säilönyt sydämeeni.
Annettuani sydämeni
ohjailla kulkuani,
iloineen ja suruineen,
pohjia myöten
elettyjen vuosien jälkeen
tein viimeisen yrityksen.
Ja lähetin onnittelukirjeen.
Kunpa en olisi!
♥
Vastausta ei tarvinnut odottaa
pitkään. Se lävisti sydämeni.
Haukkumakirje,
täynnä herjoja, uhkauksia ja
uskomattomia loukkauksia.
Olisi kuollut, niin sieluni
syvyyksiin olisin haudannut.
Tuomittuna elinkautiseen
eroon, ilman valitusoikeutta.
Se mursi sydämeni.
Säälimättömän kynän armoton
tuomio teki minusta pikkusiskon.
Pienuudessani en voi kuin keinutella
elämän tuulessa,
Etsien lohtua sen suuren sylin
lumosta.
Onnellista loppuelämää,
siskoseni.
Näkemiin taivaassa!
(RVC)