Vanha Harppu

VANHA HARPPU TELAKALLE

2008-01-22T20:03:00+02:00

OTAN NYT LUOVAN TAUON

Vanha Harppu on nyt toistaiseksi telakalla kirjoitusurakan takia. Ai, että minkä kirjoitusurakan? Koska keskeneräisistä asioista ei kannata laverrella, en kerro niistä hankkeista nyt sen enempää. Mutta toivon mukaan pitäisi syntyä jotain jännää. Kerron sitten, kun urakka on ohi.

Kirjoittelen kuitenkin keskitetysti Ummet ja lammet-nimiseen blogiini (ritviecav.wordpress.com) aina silloin tällöin. Joten tavataan siellä. Jookos?

Toivoo Vanha Harppu

Runotorstain haaste Tenkkapoo

2007-12-04T23:55:00+02:00

Jokapäiväinen
TENKKAPOO

Mihin tuonkin taas laittaisin?
Tuohon, ei kun tuohon.
Voi, jeskamandeera ja
tuhannen tulimmaista,
ei onnaa sit millään
Taas meni suohon.
Jopas tulikin tästä
tosi tenkkapooooo.
Joka päivä sama juttu,
lieneekö sinullekin tuttu?
Yhdeksän kertaa yhdeksän
numeroa, jotka ei paikkaansa
löydä. Se on nimeltään sudoku.
Ei todellakaan mikään sulokuu.

(RVC)

Pakinaperjantain Ilmoitus-haaste

2007-12-01T23:48:00+02:00

ILMOITUS
Verokarhulle ja mahdollisille varkaille

Täten ilmoitamme, että emme ole tavattavissa tässä osoitteessa ainakaan kahden seuraavan vuoden aikana. Olemme lentäneet eräälle Tyynen valtameren saarelle, josta meitä on mahdoton jäljittää. Olemme siirtyneet viettämään hyvin ansaittua lomaa rasittavan urakan ja uraputken jälkeen.

Samalla ilmoitamme varkaille ja muille asiasta mahdollisesti kiinnostuneille, että olemme tallentaneet kaikki sukukalleudet ja muut arvoesineet, obligaatiot ja rahavaramme erääseen ulkomaiseen pankkiin, jonka nimeä ja osoitetta emme ole ilmoittaneet edes lähisukulaisillemme.

Asianajajamme, jonka nimeä ja kansallisuutta on turha arvuutella, on pääosin perillä tilanteestamme, mutta ei osoitteestamme.

Trooppisin terveisin Helmi ja Arvo Kallis perheineen

Pakinaperjantain Ilopilleri-teema

2007-11-19T00:16:01+02:00

Miten tulla ilopilleriksi

Näin netissä, että Saarijärvellä toimiva lastenasusteliike on ottanut nimekseen Ilopilleri. Mikäs sen sopivampaa olisikaan! Terveet ja onnelliset lapset ovat kaikki enemmän tai vähemmän ilopillereitä. Mieleeni muistuvat ne kerrat, kun olin muotitoimittajana Pitti Bimbo-vaatemessuilla Firenzessä. Kyllä siinä itsellekin tuli todella iloinen olo katsellessa niitä iloa säihkyviä, suloisia lapsimalleja. He olivat totta tosiaan oikeita ilopillereitä.

Melkein kaikki lapset ovat sellaisia jo luonnostaan. Mutta, miten aikuisesta ihmisestä voisi tulla Ilopilleri? No, onhan niitä toki järjestään hyväntuulisia aikuisiakin, joita voi pitää todellisina ilopillereinä. Mutta useimmat meistä eivät siihen pysty, ja jotkut mököttävät melkein päivittäin.

Kenties Ilopilleriksi tuloa voisi opetella. Löysin näet Kellogg´s Special K:n sivuilta kokeilun arvoisen ohjeen, jonka nyt tarjoan testattavaksi. Itse kyllä uskon sen tehoon, vaikken ole ehtinyt sitä vielä kokeilemaan, enkä siis miksikään ilopilleriksi ole vielä muuttunut.

Kellog´sin mukaan kaiken A ja O on nauru. No, on minullakin nauru aika herkässä, kuten itkukin. Siitä on vielä pitkä matka Ilopillerinä oloon. Elämässä kun ei suinkaan aina naurata. Ja "räkänokastakin tulee mies, muttei tyhjän naurajasta." Kuten uusmaalaisella äidilläni oli tapana sanoa. Se oli yksi niistä kuolemattomista sananparsista, joita hänellä oli joka lähtöön.

En ole saanut hänen geenejään, koska olin ottolapsena perheeseen otettu. Ja ilmeisesti hän yrittikin kitkeä minusta pois sitä karjalaista "kevytmielisyyttä". Siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Mutta kyllä hän vaikutti jotenkin hillitsevästi minuun. Minä taas onnistuin muokkaamaan häntä hiukan valoisampaan elämänasenteeseen. Ja vanhoilla päivillään hän välistä nauroikin niin, että kyyneleet vierivät hänen silmistään. Ja naurusta ei ollut tulla loppua, kun vielä vitsailin niistä kyynelistä.

Mutta palataksemme Kellogg´siin: sen mukaan nauraessamme erittyy hyvinvointia edistäviä endorfiineja, jotka lisäävät onnentunnetta ja toimivat myös kivun lievittäjinä. Nauru on kuin sisäistä hölkkää, ja se tarttuu haukotuksen tavoin. Nauru tehoaa stressiinkin ja huonotuulisuuteen. Se rauhoittaa ja rentouttaa. No, tuossa nyt ei ollut mitään uutta.

Sen sijaan uutta voi olla se, että tekonaurukin auttaa. Kuulemma ns. nauruklubeissa aloitetaankin sillä, ja se muuttuu vähitellen oikeaksi kunnon nauruksi. Avuksi tulevat myös hauskat elokuvat, kirjat ja hilpeät radio-ohjelmat.

Positiivinen ajattelu auttaa myös. Ja ironia. Kun näemme koomista ikävissäkin tilanteissa. Monet arkipäivän tilanteet voivat muuttua huvittaviksi, kun otamme asiat rennosti. Hiukan ironiaa, niin elämä muodostuu siedettävämmäksi itsekullekin. Vaikkapa kaatosateella voi olla hauskaa, kun kukaan ei piittaa siitä, vaikka hiuksesi sojottaisivat eri suuntiin. Silloinhan tosi harva onnistuu esiintymään sen näköisenä, kuin olisi juuri käynyt kampaajalla.

Lisäksi Kellog´s suosittelee anti-valituspäivän kokeilua. Sinä päivänä ei saisi sanoa mitään negatiivista mistään. Siinä kyllä joutuu laittamaan likoon kaiken luovuutensa etsiessään ikävillekin asioille positiivisia puolia. Ja vähitellen siitä voikin tulla elämäntapa. (RVC)

Pakinaperjantain Lohtu-teema

2007-11-10T23:08:00+02:00

NÄKEMIIN TAIVAASSA

Se oli hänen viimeinen keväänsä.

Kahdeskymmenesneljäs.

Kuoleva äitini synnytti minulle

suloisen pienen sisaren,

niin toivotun, niin odotetun.

Mutta hänet riistettiin minulta

pois. Säälittä.

Näin siskoni useinkin

milloin minkäkin pikku tytön

karkaavassa katseessa.

Ajattelin häntä alati.

Miten olisin häntä etsinyt.

Ja löydettyäni miten olisin

hellinyt ja pitänyt hyvänä

ja lujasti kiinni,

enkä enää päästänyt pois.

♥

Aikuisena annoin etsimisen

Pelastusarmeijalle.

Oli viisi onnentäyteistä päivää,

viisi kokonaista päivää

täynnä naurua, syleilyjä

ja ilonkyyneleitä.

Ja sanoja, niin paljon sanoja

ennen lausumattomia.

Oli siellä isäkin.

Liian monen surun murtama isä.

Niin suuresta ihmeestä hän

ei ollut selvitä.

Niinä suurenmoisina päivinä

hän ei silti koskenut pulloon.

Kertaakaan.

♥

Sitten kaikki loppui.

Karkeasti kieltäytyen,

ehdottomasti itsensä eväten

juuri palautettu pikkusisko,

pyyhkäisi minut

pois elämästään.

Kuin rauhanhäiritsijän.

En ikinä ymmärtänyt, miksi?

Se on yhä salaisuus.

Mitä olin hänelle tehnyt?

Missä erehtynyt?

Olinhan vain rakastanut,

niin suuresti rakastanut,

kaikella sillä hellyydellä,

jota olin lapsuusvuosinani

säilönyt sydämeeni.

Annettuani sydämeni

ohjailla kulkuani,

iloineen ja suruineen,

pohjia myöten

elettyjen vuosien jälkeen

tein viimeisen yrityksen.

Ja lähetin onnittelukirjeen.

Kunpa en olisi!

♥

Vastausta ei tarvinnut odottaa

pitkään. Se lävisti sydämeni.

Haukkumakirje,

täynnä herjoja, uhkauksia ja

uskomattomia loukkauksia.

Olisi kuollut, niin sieluni

syvyyksiin olisin haudannut.

Tuomittuna elinkautiseen

eroon, ilman valitusoikeutta.

Se mursi sydämeni.

Säälimättömän kynän armoton

tuomio teki minusta pikkusiskon.

Pienuudessani en voi kuin keinutella

elämän tuulessa,

Etsien lohtua sen suuren sylin

lumosta.

Onnellista loppuelämää,

siskoseni.

Näkemiin taivaassa!

(RVC)

Runotorstain teemana Arki

2007-10-11T13:34:00+03:00

LUMPERIN AKAN

LAAHAAVA RUMBA

Lumperin akka

parkettia puunaa,

perhettä huoltaa

aamusta iltaan,

päivästä toiseen.

Jalat ei kanna,

ja selkä on poikki.

Lumperin poika

myllyä vahtaa,

jonossa seisoo

viikosta toiseen

tänäkin vuonna.

Mitta on täysi

ja mieli on maassa.

Lumperi itse

pulloa jahtaa

penkillä puiston

aamusta alkain

vuodesta toiseen.

Rahat on loppu

ja armoton kankku.

Lumperin perhe

alati pohtii,

miten ne tohtii

sairasta akkaa

työssä noin tanssittaa

ja tervettä poikaa

luukulla marssittaa.

(RVC)

Runotorstain haaste Kursiivinen melankolia

2007-09-30T19:09:00+03:00

ITSE KUKIN

Melakoida melankolian kourissa.
Melattomalla veneellä melastella
ees taas maailman meriä
ja muita syvyyyksiä
ja sielun syövereitä.

Kursiivisella kurssilla
kursia kasaan
kursorinen kirjoitus.
Kuranssilla kuroen.
Kiroten.

Itse kukin.
Yksin tein.

(RVC)

PAKINAPERJANTAIN HAASTE: Epäilys

2007-09-18T00:06:00+03:00

JA RULETTI PYÖRII

Taas laitoin peliin panoksen:

Anon kunnioittaen,

pyydän kohteliaimmin,

että minut otettaisiin

huomioon.

Ja ruletti pyörii...

Kiitämme kiinnostuksesta,

valitamme valintaamme:

se ei tällä kertaa

kohdistunut Teihin.

Kiittävät ja valittavat.

Valittavat ja kiittävät.

Poikkeamatta

kohteliaisuudeksi

tulleesta tavasta

ohjelmoivat epäilemään,

kelpaako panokseni

                   kenellekään.

                    (RVC)

Tarinamaanantai KATU

2007-09-03T11:18:00+03:00

ASEMATORILLA

Naurulokki istahtaa

A. Kiven

satavuotisen ikävän

uurtamalle otsalle.

Kansalliskirjailija

kyyhkysen kuonan alla

suomalaisen teatterin

umpihaudetta miettii.

Asemakello näyttää neljää

toriteatterin jokailtainen

näytelmä alkaa.

Kohtauksia elävästä elämästä

jossa menee hermot.

Pysäkille kolahtaa vaunu.

Ihmisiä juoksee sinne tänne

puhkuu puuskuttaa pusertuu

busseihin, pursuu ulos.

Marionetit ilman ohjaajaa.

Busseja tulee menee.

Henkilöautoja. Autohenkilöitä.

Tyhjäkäyntiä. Kaasua. Valomeri.

Hullunmylly. Oravanpyörä.

NYKYAIKA.

Ovet paukkuvat. Jarrut kirskuvat.

Torvet pauhaavat. Lasi helisee.

Metalli vinkuu. Sireenit ulvoo.

Liikenteen messu.

Toccata ja fuuga. Kateuspassio.

Arjesta pois pyhiin

vaeltajien vuoro.

Pakinaperjantain haaste KUUME

2007-08-31T22:33:00+03:00

Matkakuume

Yleensä minulla alkaa matkakuume vasta edellisenä päivänä tai korkeintaan kolme päivää ennen, mutta nyt se rupesi jo tuntumaan jo pari päivää sitten, kun lähtöpäivään oli vielä viikko aikaa. Ai, että minnekä olen menossa. No, mihinkäs muualle kuin Suomeen. Tai no, voisihan sitä pistäytyä myös Saksassa nuorempaa tytärtä tapaamassa. Ei olla nähtykään sitten kuin viimeksi. Vuosi sitten. Puhelimessa on kyllä lörpötelty niitä ja näitä. Sama on toistunut Suomessa asuvan tyttären kanssa. Aikuisiahan he jo ovat, toisen poika jo naimisiinkin kerkis.
      Ai, että mikäkö se nyt niin hurjasti matkakuumetta aiheuttaa. No, se kun tämä ei ole niitä tavallisia jokavuotisia matkojamme, jolloin vain ollaan ja rentoudutaan. Yhdestätoista päivästä kaksi menee matkaan, yksi monikulttuurisia avioliittoja koskevaan seminaariin, kaksi päivää menee ulkosuomalaisparlamentin (USP) istuntoon, ja avajaisjumalanpalvelukseen ja aluekokoukseen puoli päivää.
      Sitten on vielä pari lyhyttä palaveria Suomi-Seurassa ja kustantajan luona. Ja lisäksi pitäisi tavata omaisia ja sukulaisia ja ystäviä. Ettei kukaan loukkaantuisi. Ensimmäisinä Italian vuosinani riensin lomilla tapaamisesta toiseen. Ei sitä enää jaksa, ja nyt on sitä paitsi siippanikin mukana.
      Mutta, kuten sanottu, tämä ei ole mikään tavallinen kesälomamatka, tai siis syyslomamatka. Ensinnäkin pitää valmistautua vetämään yhtä workshopia seminaarissa. Valmistaa alustusta ja kerätä materiaalia, jota siellä työstetään. Jollain lailla on valmistauduttava myös istuntoon ja aluekokoukseen.
      Ja sitten on valmistettava matkatavarat. Kun ei oikein tiedä, mitä ottaisi mukaan. Viileää siellä näyttää olevan sääkarttojen ja uutistenkin mukaan. On se melkoinen hyppäys Italian helteistä tuleville. Ja jos vielä sataakin. Kaupungintalon vastaanotolla pitäisi olla jotain vähän juhlavampaa. Onhan tämä USP:n 10-vuotisjuhlaistunto.
      10 vuotta sitten olimme säätytalolla elokuussa perustamassa ulkosuomalaisparlamenttia. Se oli todella juhlava tapahtuma. Olin sitten varapuhemiehenäkin kolme ensimmäistä vuotta. Ensimmäisen vuoden jälkeen, joka oli mennyt ensimmäisen istunnon valmisteluihin, maapallo oli jaettu meidän ulkosuomalaisten osalta kahdeksaan alueeseen. Italiassa asuvat kuuluvat
ns. Välimeren alueeseen kuten myös Espanjan, Portugalin, Kreikan, Kyproksen,
Israelin ja eräiden Afrikan maiden sekä Turkin suomalaiset.
      Jokainen USP:n säännöt ja perustamisasiankirjan allekirjoittanut ulkosuomalaiyhteisö voi lähettää ainakin yhden edustajan USP:n istuntoon. Tänä
vuonna olemme jo toista kertaa Finlandia-talolla, kun Ritarihuonekaan
ei enää meille riittänyt. Valtiovallan tervehdyksen esittää tällä kertaa eduskunnan puhemies Sauli Niinistö.
    Jokainen yhteisö on voinut tehdä istunnolle aloitteita, joita me sitten ruodimme eri valiokunnissa. Niitä onkin vähän joka lähtöön. Samalla me voimme olla ylpeitä saavutuksistammekin. Neljä vuotta sitten hyväksyttiin kaksoiskansalaisuus. Enää ei tarvitse maksaa 35 prosenttia ihan pienistä eläkkeistä. Ulkosuomalaispoliittinen ohjelma on hyväksytty, ja mitä kaikkia niitä onkaan. Mutta työtä riittää yhä.
     Olen ollut mukana järjestämässä jo kolmannen kerran Monikulttuuriset avioliitot sillanrakentajina-seminaaria, jota olen ollut aikoinaan ideoimassakin.
Tällä kertaa kokoonnumme seminaariinkin Finlandia-talolla. Ohjelma on
kiinnostava. Olemme saaneet puhujiksi rakkausprofessorina tunnetun Kaarina Määtän, thailmaalais-suomalaisia avioliittoja tutkineen Hannu Sirkkilän ja kahta kulttuuria edustavan näyttelijän Jani Toivolan. Ja viittä workshopia on vetämässä alan asiantuntijoita.
     Tällaisiin jänniin tapahtumiin olen siis tulossa Helsinkin. Onko se nyt mikään
ihme sitten, että on vähän matkakuumettakin. Ja on vielä joitakin kirjoitustöitäkin valmistettava ennen matkaa. Niin ja Helsingissä poikkean vielä kustantajan luona keskustelemassa tekeillä olevasta kirjaprojektista, jossa olen mukana, ja mahdollisesta ihan ikioman kirjan julkaisemisesta. Ei kai ole mikään ihme, että tässä matkakuume yllättää. Pitäkää peukkuja, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.   (RVC)