Kuten varmaan useimmat, ainakin varttuneemmat lukijat muistavat,  Porkkalan takaisin luovutuksesta Suomelle tuli alkuvuodesta (2006) kuluneeksi 50 vuotta. Löysin pöytälaatikostani tämän muistelun, joka minun oli ollut tarkoitus julkaista jo alkuvuodesta. Jostain syystä se unohtui, mutta parempi myöhään...

Porkkalaan liittyy parikin lapsuuteni muistoa. Ensimmäinen on alkutalvesta 1947. Olin ollut silloin joitakin viikkoja  ottovanhempieni luona Helsingissä heidän Pursimiehenkadun asunnossaan. He olivat hakeneet minut Pitäjänmäellä sijainneesta lastenkodista, jossa ehdin olla yhdeksän päivää. 

Ottovanhempieni ystäväperhe asui silloin Turussa ja teimme sinne matkan junalla joskus joulun jälkeen. Muistan elävästi sen, että melkoisen alkuvaiheessa matkaa junan ikkunat peitettiin niin, ettei ulos voinut nähdä. Sama tapahtui  myös paluumatkalla jonkin päivän kuluttua. Myöhemmin minulle kerrottiin, että olimme kulkeneet Porkkalan läpi, joka oli silloin vielä Neuvostoliiton hallussa olevaa aluetta.

Koko matkasta minulle, lähes kuusivuotiaalle, jäi kuitenkin mieleen lähinnä vanhempieni torut siitä, kun ahnehdin liian monta lautasellista puolukkapuuroa.  Se oli harvinaista herkkua silloin, niin kuin monet muutkin asiat.  Enhän minä osannut sanoa ei, kun jatkuvasti kysyttiin, halusinko lisää. Tietysti minä halusin, ja olinkin aika "hotti".  Ja vanhempani häpesivät. 

Puolustuksekseni on sanottava, ettei niihin aikoihin kummempia herkkuja ollut saatavilla ja sitäkin melko harvoin.  Sitä paitsi puolukkapuurohan, vispipuuro, on täynnä ilmaa.  Joka tapauksessa Porkkala ja puolukkapuuro ovat aina muistoissani nivoutuneet yhteen. On hassua, miten banaalit asiat voivat jäädä lähtemättömästi viisivuotiaan lapsen mieleen. 

Toinen Porkkalaan liittyvä muisto on alkutalvesta 1956, jolloin Neuvostoliitto luopui alueesta. Ottotätini mies toimi poliitikkojen ja Helsingin herrojen autonkuljettajana.  Siinä ominaisuudessa hänellä oli ollut tilaisuus tutustua luovutettuun alueeseen välittömästi sen jälkeen,  kun neuvostoliittolaiset olivat sieltä poistuneet. Setäni kuvailun mukaan paikka oli ollut todella siivottomassa kunnossa. Ennen kaikkea setää oli järkyttänyt se, että suomalaisten vainajien hautakiviä oli käytetty rakentamiseen.  (RVC)