Toinen heistä on esikoinen. mutta kumpi, kun ovat kuin kaksi marjaa, mutta
ikäeroa on melkein vuosi. Kuva ei ole kaksinen, otettu ns. coca cola-kameralla
1960-luvun puolivälissä.
Itsensä löytänyt
Esikoiseni, jos
kukaan on aina tiennyt,
mitä tahtoo. Jo ihan pienenä
tanssi lastenvaunuissa. Ja
kolmivuotiaana oli saatava <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
välttämättä sininen lapio,
jota mumi ja mufa
menivät bussilla
Stockmannilta
hakemaan.
Yksitoistavuotiaana halusi
ehdottomasti punaiset
piikkikorkokengät.
Mumihan ne sille sitten
ostikin, mutta pahuksen mutsi
pakotti takaisin kauppaan viemään.
Minkä jälkeen pikkuneidille
ei kelvannutkaan enää
yksikään kenkäpari.
Tuli hurja murrosikä, joka oli
melkein musertaa mutsin sydämen.
Kavereiden kanssa harjoitteli humalaa
ja monia muitakin aikuisten leikkejä.
Ja töin tuskin kahdeksantoista
täytettyään muutti muualle
ja kuukausien kuluttua
tuli tuomaan uutista,
että mutsista tulisi
isomutsi. Ja
nouti maha
pyöristyneenä
ylioppilastodistuksenkin.
Elokuussa syntyi suloinen poika,
ja pikku äiti vähän rauhoittui.
Mutta melkein ilman isää
joutui poika kasvamaan.
Oli isomutsi, Nonnakin
muuttanut Italiaan.
Tytärpä ryhtyikin
toteuttamaan itseään
taiteen eri aloilla, ja viimein
löysikin sen oikean: afrotanssin
ja saman tien myös Afrikasta
tulleen miehen. Sehän olikin
kai kirjoitettu tähtiin.
Nyt vetää yhden naisen
firmaa taidolla ja tarmollaan ja
toteuttaa täysillä luovuuttaan
sitä muillekin jakaen.
Paperivuorineuvos
PS. Runotorstain aiheena oli siis äskettäin edesmenneen Juice Leskisen runo:
päivä päivältä
muistuttaa itseään
entistä enemmän
Kommentit