283272.jpg

Toinen heistä on esikoinen. mutta kumpi, kun ovat kuin kaksi marjaa, mutta

ikäeroa on melkein vuosi. Kuva  ei ole kaksinen, otettu ns. coca cola-kameralla

1960-luvun puolivälissä.

 

Itsensä löytänyt

 

Esikoiseni,  jos

kukaan on aina tiennyt,

mitä tahtoo. Jo ihan pienenä

tanssi  lastenvaunuissa.  Ja

kolmivuotiaana oli saatava <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

välttämättä sininen lapio,

jota mumi ja mufa

menivät bussilla

Stockmannilta

hakemaan.

 

Yksitoistavuotiaana halusi

ehdottomasti punaiset

piikkikorkokengät.

Mumihan ne sille sitten

ostikin, mutta pahuksen mutsi

pakotti takaisin kauppaan viemään.

Minkä jälkeen pikkuneidille

ei kelvannutkaan enää

yksikään kenkäpari.

 

Tuli hurja murrosikä, joka oli

melkein musertaa mutsin sydämen.

Kavereiden kanssa harjoitteli humalaa

ja monia muitakin aikuisten leikkejä. 

Ja töin tuskin kahdeksantoista

täytettyään muutti muualle

 ja kuukausien kuluttua

tuli tuomaan uutista,

että mutsista tulisi

isomutsi. Ja

nouti maha

pyöristyneenä

ylioppilastodistuksenkin. 

 

Elokuussa syntyi suloinen poika,

ja pikku äiti vähän rauhoittui.

Mutta melkein ilman isää

joutui poika kasvamaan.

Oli isomutsi, Nonnakin

 muuttanut Italiaan.

 

Tytärpä ryhtyikin

toteuttamaan itseään

taiteen eri aloilla, ja viimein

löysikin sen oikean: afrotanssin 

ja saman tien myös Afrikasta

 tulleen miehen. Sehän olikin

kai kirjoitettu tähtiin.

 

Nyt vetää yhden naisen 

firmaa  taidolla ja tarmollaan ja

 toteuttaa täysillä luovuuttaan

sitä muillekin jakaen.

 

Paperivuorineuvos

 

 PS. Runotorstain aiheena oli siis äskettäin edesmenneen Juice Leskisen runo:

 

päivä päivältä

muistuttaa itseään

entistä enemmän