Vielä  vähän koulumuistoja

Nämä muistelut ovat pääasiassa alkutalvelta 1956, jolloin Urho Kekkonen oli ensin pääministerinä ja voitti sitten niukasti presidentin vaalit. Ne tulivat mieleeni, kun kuulin Suomen radiosta ohjelman, jonka aiheena olivat  nuo ajat.       

Tyttönorssiin luokallani oli useiden tunnettujen poliitikkojen ja muiden julkkisten sukulaisia. Luokkatovereinani olivat mm. Urho Kekkosen veljenpojan tytär, Sakari Tuomiojan sisaren tytär, Olavi Hongan veljen tytär, Tuure Junnilan veljen tytär ja Martti Miettusen tytär.  Lisäksi oli luokallamme myös säveltäjämestari Sibeliuksen tyttären tyttärentytär.

Kekkosen kaikki tietävät pitkäaikaisena presidenttinä.  Olavi Honka toimi oikeuskanslerina ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä 1956-61. Hän tuli tunnetuksi Honka-liitosta, johon kuuluivat demarit, kokoomus ja suomalainen kansanpuolue, joka nimensä mukaisesti ajoi Honkaa vuoden 1962 vaaleissa presidentiksi. Hanke kaatui ns. noottikriisiin Neuvostoliiton kanssa. Tuure Junnila oli valtiovarainministerinä 1953-54 ja pitkään kansanedustajana.

Tuomioja, nykyisen ulkoministerin isä,  oli toiminut 1945-55 Suomen Pankin pääjohtajana, ja oli vuoden 1956 vaaleissa  kokoomuksen presidenttiehdokkaana. Myöhemmin hän toimi suurlähettiläänä Lontoossa ja Tukholmassa ja hänellä oli luottamustehtäviä myös YK:ssa.  Hän kuoli lentotapaturmassa toimiessaan Kyproksen kriisin sovittelijana 1964. Martti Miettunen toimi mm.  pääministerinä 1961-62 ja 1975-77 ja oli lisäksi  Lapin läänin maaherrana 1958-73.

Kun näitä poliitikkojen lähisukulaisia sattui luokallamme olemaan, joku keksi järjestää luokallamme presidentin vaalit siinä vaiheessa, kun ehdokkaana olivat enää Urho Kekkonen ja  K. A: Fagerholm.  Jälkimmäinen sai luokkamme  äänestyksessä murskavoiton Kekkosesta, jota äänesti itse asiassa  vain Miettusen tytär.

Itse asiassahan oikeissa vaaleissa lopputulos oli melko tasapuolinen,  ja Kekkonen voitti muistaakseni vastustajansa vain parilla äänellä. Tasainen mittely lähetettiin radiossa suorana lähetyksenä ja kaikki me kuuntelimme jännittyneinä äänten laskentaa eduskunnassa.  Presidenttiähän ei silloin valittu vielä suoralla kansanäänestyksellä,  vaan kansa äänesti valitsijamiehet, jotka  sitten suorittivat lopullisen valinnan

Luokallamme oli myös vähemmän kuuluisien pappien, professorien ja muiden silmäätekevien tyttäriä, joiden joukossatällainen tavallinen faktorin tytär tunsi itsensä vähän harmaavarpuseksi. Ja piti sitten loistaa välillä jollain muulla lailla.

Ruotsin kielen tunnit olivat hyviä siinä tarkoituksessa, koska toinen kotikieleni oli ruotsi.  Ihan viimeisellä lukion luokalla ruotsin kielen opettaja lähetti minut hoitamaan asioitaan, kun selvisin kokeessa aina 15 minuutissa.

Luokallamme oli toinenkin oppilas Anneli,  jonka äidinkieli oli ruotsi.  Se, että hän suuntautui aikuisena teatterialalle ei tullut kenellekään yllätyksenä. Jo kouluaikana hän ohjasi satunäytelmiä, joissa me saimme luvan esiintyä. Ja useina vuosina me esitimmekin luokkajuhlissa hänen ohjaamiaan näytelmiä, joissa hän itse näytteli miesosia.

Itse olin harrastanut kirjoittamista jo kansakouluaikoina ja 14-vuotiaana kirjoitin runomittaisen näytelmän Eros ja Psykhe. Olin jopa niin ovela, että kirjoitin sitä ihan pokkana jopa suomen kielen tunnilla inspiraation ollessa kovimmillaan. Ja  seurauksena oli kuin olikin rangaistuksen asemesta se, että näytelmä esitettiin luokkajuhlassa. Valitettavasti sprii-monisteena tehdyistä kopioista ei ole jäljellä mitään.  Ei ainakaan minulla ja tuskin koulun arkistossakaan. Vahinko.Olisi ollut kiva lukea, mitä hassutuksia  oli tullut kirjoittaneeksi neljätoistavuotiaana. (RVC)