Eräitä elämäni kohokohtia

Mua onnitelkaa, sen ootte velkaa.... (Tämä tietysti leikkimielellä sanottuna; ja onnittelujahan ei tule koskaan liikaa.)  Siis huomenna 22. maaliskuuta Vihtorin päivänä tulee 66 vuotta täyteen, siitä kun synnyin. (Sextisex på svenska. Seksikäs luku siis!) Tässä jo jonkin aikaa mietiskelin tällaista tavallaan tasalukuista numerosarjaa merkittävistä tapahtumista elämässäni. Siis: 66 vuotta sitten eli vuonna 1941 synnyin, 55 sitten, vuonna 1952 menin Tyttönormaalilyseoon,  44 vuotta sitten, vuonna 1963 syntyi vanhempi tyttäreni, 33 vuotta sitten eli vuoteen 1974 en keksi muuta kuin, että silloin sain Hämäläis-Osakunnan ansiomerkin. 22 vuotta sitten, vuonna 1985 muutin Italiaan, mikä muutti täysin elämäni.  Ja  11 vuotta sitten, eli vuonna 1996 syntyi Suomi-Seurassa idea ulkosuomalaisparlamentin perustamisesta. 

Asia oli ollut ilmassa jo jonkin aikaa, mutta Ilkka-Christian Björklund teki ensimmäisen sitä koskevan ehdotuksen Suomen Silta-lehden sen vuoden ensimmäisessä numerossa. Hän toimi silloin Suomi-Seuran toiminnanjohtajana. Ai, että miksikö tuo asia on ollut elämässäni tärkeä. Totta puhuen en vielä vuonna 1996 osannut aavistaa, miten suuren merkityksen ulkosuomalaisparlamentti saisi elämässäni. Se selvisi vasta seuraavana vuonna 1997,  jolloin ulkosuomalaisparlamentti (USP) juhlallisesti perustettiin elokuussa.

Se oli uskomattoman juhlallinen ja hieno tapahtuma. Ja löysin itseni myös ensimmäisestä puhemiehistöstä. Ensimmäinen vuosi oli organisaation luomista  ja tavattoman antoisaa.  Kalevi Sorsa oli silloin Suomi-Seuran puheenjohtajana ja myös USP:n puhemiehenä. Me muut olimme varapuhemiehiä. Oli hienoa saada olla luomassa uutta organisaatiota, joka oli saavuttanut innostuneen vastaanoton ulkosuomalaisten keskuudessa.

Kokoonnuimme kaksi kertaa ennen USP:n ensimmäistä istuntoa ja jaoimme mm. maailman seitsemään alueeseen: Ruotsi, Kanada, Yhdysvallat ja Etelä-Amerikka, Keski-Eurooppa, Australia ja Välimeren alue, joka lankesi allekirjoittaneelle. Siihen kuuluvat Etelä-Eurooppa, Afrikka ja Lähi-itä. USP:n
istunnossa lisättiin alueisiin vielä koko maailman käsittävä suomenruotsalaisten alue. Kokousten yhterydessä tapasimme myös  muutamia virkamiehiä ja eduskunnassa puhemies Riitta Uosukaisen.

Ensimmäisessä istunnossa varapuhemieskauteni jatkuminen vahvistettiin,  ja puhemieheksi tuli Pertti Paasio USP:n sihteeristönä toimivan Suomi-Seuran puheenjohtajana. Alkoi ennen kaikkea valtava työ kaksoiskansalaisuuden mahdollisuuden toteuttamiseksi ulkosuomalaisille.  Italiassahan olivat italialaisen kanssa avioliiton solmineet saaneet Italian kansalaisuuden ikään kuin häälahjana, mikä sitten loppui uuden lain tultua voimaan juuri vähän ennen Italiaan muuttoani. Italian kansalaisuutta kun ei enää haluttu antaa ulkomaalaisille puolisoille ikään kuin pakkopullana.  Minua se ei kyllä olisi mitenkään haitannut.  Kävin myös Trevisossa kaksoiskansalaisuutta käsittelevässä seminaarissa kertomassa USP:n aloitteesta. Se oli ensimmäinen italian kielellä tapahtunut esiintymiseni.

Tuohon  ja kolmeen sitä seuranneeseen istuntoon olivat ulosuomalaisjärjestöt tuoneet kymmeniä aloitteita, joista osa onkin saatu toteutettua.  Mm. useimmille ulkosuomalaisille kohtuuton lähdevero on poistettu,  ja ulkosuomalaispoliittinen ohjelmakin on saatu viimein valtiovallan taholla hyväksytyksi pääpiirteittäin USP:n linjauksen mukaan.

Monikulttuuristen perheiden asioita pohtiva Monikulttuuriset avioliitot sillanrakentajina-seminaari järjestetään syyskuussa USP:n istunnon yhteydessä jo kolmannen kerran. Ja nyt todella juhlavissa merkeissä Finlandia-talolla Suomi 90-juhlavuoden tapahtumana.

Perustava kokous ja ensimmäinen istunto olivat olleet Säätytalolla.  Sen jälkeen olimme Ritarihuoneella, ja viimeksi Finlandia-talolla, koska osallistujamäärä on lisääntynyt kaiken aikaa. Istuntoa edeltäneenä sunnuntaina vietetään jo perinteisesti  ulkosuomalaisjumalanpalvelus istuntoa edeltäneenä sunnuntaina Suurkirkossa. (Se oli muuten minun ideani, josta kaikki heti innostuivat.) RVC